RASIMÄEN KYLÄN NETTIALUE :: Näytä viestit

TAKAISIN KESKUSTELUT SISÄLLYSLUETTELOON > Klikkaa hiirellä tästä
ulla korkatsu Moderator Izen pidää katsuo, hebo ei niä! Viestit: 123	Hieno homma! (31. lokakuuta 2011, klo 07:21)
	Nyt oli hieno päivä. Emäntä Kaija Hämynen toivotti meidät kaikki lämpimärti tervetulleeksi Marian kauniiseen kotiin, jossa myös näkyi hänen harras ortodoksisuutensa. Kaikille suuret kiitokset hyvästä päivästä ja hyvän hengen luomisesta. Siellä puitiin ninn akkojen ilot kuin surutkin. Pirkko piti mukavan ja rentouttavan joogahetken, Venla puhui omasta suuresta muutoksestaan kaupunkilaisesta maalaiseksi, Maria opetti korujen tekoa ja kertoi todella liikuttavan tarinan karjalaismummostaan. Se oli todellinen selviytymistarina. Päivi esitelmöi ja herätteli keskustelua kyläyhteisön hyvinvoinnista. Poydät notkuivat naisten tekemiä herkkuja. Ja meidän mummokin jaksoi tulla Ella-spanielin kanssa. Ja Iiris neuloi sukkaa ja kuunteli tarkkaan. Ilmassa leijui herkkujen tuoksu, mutta myös vahvasti yhteenkuulumisen ja toisesten hyväksyminen piiri. Niin Seija oli omallla iloisella olemuksellaan oikea ilopilleri! Passibo kaikil ylen suuri! Jos unohin jonkun mainita niin kaikki oli tärkeitä. Niin vanha rouva Brigitte oli myös valloittava omilla jutuillaan. Kuka vielä väitti ettei myö osata?:) Tervehyttä teil luatii Korkatsun pikkuakkani Ulla ulla korkatsu
Status: kirjautunut ulos

Anita friend Vejämmö yhtä köyttä! Viestit: 84	Vs: Hieno homma! (31. lokakuuta 2011, klo 20:39)
	Tsitsoid kehutah pruasnikkua, hyvä! Se muotoutunee ajan ja osallistujien mukaan, ja sisältö voi vaihdella. Hienoa Harri kun löysit sellaisen vanhan karjalaisen naistenpäivän perinteen ja laitoit homman alulle niin upeasti vuosi sitten Heikuraan. Tapahtumaa varten maalattu pyhän Anastasian ikoni oli siellä pirtissä, liekö nyt ollut mukana vaiko ei; joka tapauksessa aattelin jo etukäteen, että siellä varmaan on Marian ikoni(t).Ne on näkömuistissa lapsena siellä käynnin jäljiltä, Maria oli Raijan kummi ja poikkesimme sinne joskus koulusta tullessa. Perinne elää ajassa; kun naiset olivat maataloustöissä ja lampaidenkin kanssa raataneet, Nastassiena ei lampaiden villaan ja lankoihin koskettu, ja juhlaa pidettiin monta päivää, välillä käytiin vain lehmät lypsämässä. Nyt meiän Irkku kertoi neuloneensa tarinoita kuunnellessaan, ja tänä päivänähän se on rentouttava harrastus, ei työn tekemistä. Ei sinne kaljaakaan tiettävästi tehty eikä viinaa ryypätty:) Iri oli tänä aamuna mukavasti kirjoittanut tänne, että pyhä Anastasia oli siellä mukana ja hyvin oli kaikki järjestänyt. Siinä on sitä vanhaa karjalaista ajatusta, että pyhä henkilö, jolta pyydetään esirukouksia, onkin se suoranainen toimija ja järjestäjä; tähän tapaan meidän nyky-Karjalassa elävä Elsa-tätimme puhelee. Kun hän sai Suomessa alkuvuosina rajan avautumisen jälkeen käydessään ikonin ja mietimme, että saako hän vietyä sen rajan yli, Elsa sanoi sanovansa rajamiehille, että "miun Jumalua ettö ota", ja niin oli sanonutkin ja saanut "Jumalansa" pitää... Luulen että aivan mukavasti rauhanomaisessa rinnakkainelossa Rasimäen viisaat, monikulttuuriset naiset (!)tekevät käsitöitä, voimistelevat ja tarinoivat ikonin alla - ja ikoni tarkoittaa tässä uskon näkyvää ilmaisua, ikonin kohdalla ortodoksisen uskon, mutta Rasimäenkin pitkän kokemuksen perusteella avioliittojen ja yhteisten lasten myötä yhtä lailla siihen kulttuuriin liittyneen luterilaisen uskon ja valtimolaisen elämänmuodon, karjalaisuudella ja ortodoksisuudella rikastuneen elämänmuodon ilmaisua. Tulikohan tämä riittävän monimutkaisesti ilmaistua... joop asiat ovat monimutkaisia ja moninaisia, mutta kyllä nykyinen kylätoiminta kertoo hedelmällisestä vuorovaikutuksesta monen kerrostuman ihmisten välillä. Kylällähän oli vanhoja taloja ennen karjalaisten taloa, meidän suunnalla esim. Heikura ja Haapalanmäki, ja nykyväestössä ja kesävieraissa on sitä perua, sitten meitä paikallisen väestön kanssa yhtyneitä karjalaisia ja heidän jälkeläisiään ja sitten uutta kerrostumaa, uusia asukkaita. Brigit tuo kylälle kansainvälisen tuulahduksen, Harri länsisuomalaisen, Pirkko keskisuomalaisen jne, sehän on oikea kansojen sulatusuuni... vähintäänkin heimojen. Miunkin tytöillä jotka siellä käyvät on myös hämäläistä ja eteläpohojalaasta verta, ja näin kun bunukat, vävyt ja neveskät otetaan lukuun, niin Rasimäeltä voisi vetää kartalle viivoja hirmuisesti joka suuntaan... Rajakarjalaisuus ja siihen kuuluva karjalan kieli ja ortodoksinen usko ovat kylälle erityisleiman antavia asioita, ja sitä vahvistaa suuresti munkki Stefanoksen eli Harrin elämä ja työskentely kylässä ja kylän hyväksi. Karjalaisuus ja ortodoksisuus eivät ole valtimolaisuutta, helsinkiläisyyttä tai lappilaisuutta parempia tai arvokkaampia. Arvokkaampia ne ovat vain karjalaisille ja ortodokseille itselleen, kuten valtimolaisuus valtimolaisille, rasimäkeläisyys rasimäkeläisille (perusrasimäkeläisille! - niille jotka olivat siellä ensin...) Jospa mahduttaisiin samaan kylään ja kylätoimintaan, eikä tarvitsisi käydä uutta kulttuurien taistelua. Sellaistakin on vähän ilmassa. Se on toisaalta ymmärrettävää, jos "sota" on jäänyt kesken joskus, tai kokee jääneensä joskus häviölle. Nyt olisi kuitenkin yhteisen rakentamisen aika, ja siinä moninaisuus on rikkautta. Vanhoja asukkaita ja heidän kulttuuriaan (kanta-asukkaat, siirtokarjalaiset ja rintamamiehet) ei toivottavasti kukaan halua väheksyä ja sivuuttaa, eikä toisin päin vanhan asujamiston edustajat uusia ja heidän kulttuuriaan ja maailmankuvaansa. Kirjoitin uusimpaan näytelmääni Röynän Pauliin viittaavan repliikin, jossa todetaan, että vanhalla kansakoulunopettajalla oli tapana löytää osuvia sananlaskuja joka tilanteeseen. Eräs oli: aika menee aatellessa, päivä päätä käännellessä. Tähän suakkunaan sopisi: Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin. Anita
Status: kirjautunut ulos