Anita
friend
Vejämmö yhtä
köyttä!
Viestit: 87
|
Silda ( 5. marraskuuta 2011, klo
16:50) |
|
Loistava idea!
sillan tuunaus, nimeäminen, kaunistelu,
onkitapahtuma (sillä vanhat perinteet suvannon
rannalla, myö toisella rannalla,
toispualjokkelaiset Toivaset, Memoset ja Väyryset
toisella,mutta harvoin ihan yhtä aikaa
satuttiin)
Mikä lie Harrin muodostama
ukkoudu-vaimikäseoli-sana? Olisiko ukkoutuminen
 vai
ukottuminen (vrt. akottuminen eli
naimisiinmeno)
Mäntylän silta on kyllä kaunis
ja nykyasukkaita kunnioittava nimi, kannatan
sitä(kin); joku uusi aihe voisi tuoda jotain
"lisäarvoa" kuten sanotaan. Perinteitä ja entisiä
asukkaita ja uudisraivaajia kunnioittavaa voisi
olla nimi Alvin silta (sittemmin Alvin jälkeen
taidettiin yleistää Memosen sillaksi, siellä meiän
suussa, mitä lie ite sillan lähinaapurit sanoneet,
ehkä pelkkä silta kun se siinä alla tökötti eikä
muihin siltoihin sotkeutunut, tökötti ja
edelleenkin tököttää, Mäntylästä vähän pitempi
matka mutta sinne Ratilaisen puro juoksee ja
pellot ja metsä viettävät)
Lukkoajatus on
hauska, mutta ei välttämättä kovin siltaa
kaunistava, ne erilaiset lukot. Ja jos avaimet
heitetään koskeen, nykypennut varmasti keksivät
niitä hakea lukkoja avatakseen ja siinä piilee
vaaran paikka, virta on aika kova ja kivet
liukkaita. 1950-luvun lopussa Sidoroffin tyttö
hukkui suvantoon. Muistan kun isä sanoi vähän sitä
ennen pyöräilleensä siitä ohi ja näki tytön
rannalla ja jäi harmittelemaan ettei pysähtynyt,
jos olisi vaikka voinut estää
onnettomuuden.
Ullan ajatus sebäilysillasta on
mainio. Jos peräkylällä on seibähien ker torattu
(seipäiden kanssa tapeltu paikallisten ja
karjalaisten kesken 1950-luvulla, niin seibähästä
ei ole kuin pari kirjainta sebäilyyn, joka olisi
toran ja sovinnon päätteeksi tarpeen...
Siinä on
muuten aina ollut mukava katsella ja kuunnella
virran juoksua, silmä ja mieli lepää. Siihen
pitäisi saada ehkä kaiteellinen aitio! johonkin
sivummalle, että ukot ja akat ja heboset pääsevät
sillan yli matkaamaan eikä silta täyty
haaveilijoista, kaunosieluista, halaajista ja
ikuisen rakkauden vannojista niin ettei ohi mahdu
menemään... 
Anita |
 Status:
kirjautunut ulos |
|
|
harri
friend
Kylätoiminnassa
on voimaa!
Viestit: 146
|
Vs: Silda ( 7. marraskuuta 2011, klo
14:01) |
|
Terve!
Katsoin
nimen sanakirjasta
Karjala-Suomi...ukkuandu=suudelma
silta=sildu.
HUOM.
Siltatyötä
on jatkettu 24.11 asti ja lisäksi tullut ohje
käyttää valtatietä kiertämiseen,noi pienet
sivutiet ei kestä autoliikennettä kun on hevosille
aikoinaan suunniteltu.
m
Stefanos
Untolle,korjasin muokkaamalla
ä:t
|
| Status:
kirjautunut ulos |
|
harri
friend
Kylätoiminnassa
on voimaa!
Viestit: 146
|
Vs: Silda ( 8. marraskuuta 2011, klo
08:34) |
|
Terve!
Lähetin
Untolle kuvan Novgorodin sillan rakkauden
lukoista,toivottavasti kuva mahtuu hetkeksi
etusivulle,niin näette mistä on kysymys,kylämme
silta ei ole ollut mikään kaunistus tähänkään asti
joten rakkauden lukot sitä tuskin rumentaa ja
Rasimäen runsaslukuiset lapset pelastetaan
joesta,että tuli mieleesi tuollainen
varteenotettava asia Anita,itselleni on kaksi
sanaa jotka ovat kauhistus,toinen on JOS ja toinen
MUTTA,kun aina vain jossittelee ja miettii
negatiivisesti,ei saa kyllä mitään aikaan ja
helposti tappaa oman luovuutensa ja sanat yhdessä
muttajos,ovat sanojen pohjamutaa jotka pitäisi
kieltää.
m Stefanos
|
| Status:
kirjautunut ulos |
|
Anita
friend
Vejämmö yhtä
köyttä!
Viestit: 87
|
Vs: Silda ( 8. marraskuuta 2011, klo
21:47) |
|
Kerran äiti, aina
äiti, sen olen huomannut. Silloin sitä riittää
niitä mutta ja jos -juttuja, että mitä olisi
voinut tai voisi tapahtua ja voisiko ne yrittää
ennalta estää...
ja vielä toimittajan
ammattitauti(ko) tahi ominaisuus heitellä entä
jos- ja sitten toisaalta taas -ajatuksia ja
näkökulmia, lähes loputtomiin... ja asiaan kun
asiaan.
Kaikki käy, mutta yhdestä asiasta pidän
ainakin itse kiinni, silta on silda ja akka on
akka ja sanon että mie muissan, sen sijaan että
sanoisin "minä musta", eli pagisen
varsinaiskarjalaksi, en aunuksenkarjalaksi
(livviksi). Sitähän varsinaiskarjalan
puhuja-asujamistoa kylämme edustaa. Jos siitä
halutaan pitää kiinni, kylän historiasta, yhtenä
osana nykypäivän elämää ja
toimintaa.
Aunuksenkarjalassa on y- ja
u-loppuisia sanoja, varsinaiskarjalassa a- ja
ä-loppuisia; päivy - päivä, jne. Yksittäisissä
sanoissakin on eroja, aunuksessa sammakko on
slöbö, varsinaiskarjalassa lötöi. Me sanoimme
lehmäntattia löbötatiksi. Kebei-kebie, toisessa
ei-pääte, toisessa -ie. Aika helposti
ymmärrettävää molemmat suuntaan ja toiseen, vaikka
ei loppuun asti ja aina kaikki avaudu toisesta
murteesta.
Isä oli ehtinyt kulkea Karjalassa
uitoilla ja savotoilla poikasena monessa pitäjässä
ja kylässä ja sanoi hyvin usein, että kieli
vaihtui kun meni toiseen kylään. Hänellä oli
tapana matkia eri kylien murteita, esim.
pälärveläisten puhetta, Naistenjärven jne.
Kielimies ja -nero kun oli, malttoi (osasi).
Sitten kuunteli eri puolilla läntisempää Suomea,
pohjoisen Lapin murteita, meän kieltä ja oppi
sujuvan ruotsin, niistäkin saimme näytteitä.
Viimeisinä vuosinaan nappasi televisiosta uusia
sanontoja, kuten bon appetit...
Niin nuo
karjalan kielen sanakirja ja uudet julkaisut on
tehty aunuksenkarjalaksi, kääntäjinä
venäjänkarjalaiset, mikä näkyy mm.
karjalankielisissä Raamatunkäännöksissä. Olen
kääntänyt epistolaa varten pari tekstiä ja
huomasin, että niissä on suorastaan asiavirheitä.
Joissakin kohtaa huomasin venäjän kielen
vaikutuksesta kaksinkertaisen kieltosanan käytön,
mikä kääntää asian päälaelleen. Hirvitti tällainen
huomio. Ilmeisesti mikään taho ei käännöksiä sen
kummemmin sisällöllisesti tarkistanut. Kun muistan
sen moniportaisen prosessin, jolla uutta
Raamatunkäännöstä tehtiin 1980-luvulla, ja jossa
sain pienesti olla mukana Kyllikki Tiensuun
kokoamassa palauteryhmässä, niin hirvittää, ja
harmittaa. Kun olisi mahdollista lukea Raamatun
sanaa omalla kielellä, se ei olekaan omaa kieltä,
eikä sitä lähellä olevanakaan tunnu olevan
sisällöltään kohdillaan (suoranaiset venäläisyydet
vielä asia erikseen).
toivottavasti joku
"vuotaa" tämän ajatuksen Suomen Pipliaseuralle,
mie sinne ja arkkipiispalle, Karjalan kielen
seuran puheenjohtajalle joskus jo kirjoitin, kun
vienankarjalaista käännöstä suunniteltiin.
Kummaltakaan taholta ei kuulunut pihaustakaan
vastaukseksi. Jäi sellainen huutavan ääni korvessa
-olo, sillä erotuksella että Paavo Ruotsalaista
kuultiin.
On myös vähän santzopantza ja
donkihotte -tunne näissä karjalan kielen asioissa
- kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan ja kun ei
viitsi tapella; on sitten vähän tahmomista oman
kielen ja kulttuurin vaaliminen ja välillä
kokonaan luovuttamista. Eihän se kyllä mihinkään
nahkasta lähde vaan eikö tuo hautaan asti pysyne
kun siihen on läpimarinoitunut. Ja geenilöissä
näyttää siirtyneen; ei vain anna tämä nykymeno
kielen suhteen sille tukea, kun meiän kannalta on
"aijad ihan vintshallah" vai miten se Haudavuaran
mushikka Eero Mäkkeli lauloi eli vintsottaa
vinossa aidat - ja niistä tuutsha yli pyyhkii
(tuisku, joskus lapsuusajan koulumatkan
kuvamuistoissa Rasimäen peltoaukeilla, puoliksi
kaatuneen lumiaidan yli...)
Anita |
| Status:
kirjautunut ulos |
|
harri
friend
Kylätoiminnassa
on voimaa!
Viestit: 146
|
Vs: Silda ( 8. marraskuuta 2011, klo
22:15) |
|
Terve!
On rikkaus
käyttää kylämme varsinaiskarjalaista kieltä,pitää
vain saada jostain sanakirja,onko sellaista tehty?
ja mikäs sitten suudelma jos se ei ole
ukkuandu?
m Stefanos
|
| Status:
kirjautunut ulos |
|
Anita
friend
Vejämmö yhtä
köyttä!
Viestit: 87
|
Vs: Silda ( 8. marraskuuta 2011, klo
23:16) |
|
Ka sepä se, kattavaa
varsinaiskarjalan sanakirjaa ei ole, on vain
pienempiä kuten Omua tsomua -kirjanen. Karjalan
kielen sanakirjassa on eri alueiden sanoja ja
sanontoja, jos niitä jaksaa ja osaa
etsiä.
Ukkuandu-muoto on ukkuanda
varsinaiskarjalan kielessä; miulle ainakin on
tutumpi muoto suun antaminen, andua suuda, suun
ando; se tosin lienee pitempi toimitus eli
suutelo:)
uudenkin sanonnan voisi muodostaa ja
sanoa suun tsökkiändä... hehheee, siis tuikata
suuta, tökätä
Liekö sitä sitten hirveesti
harrastettu, en nähny, enkä moista sanaa kuullu -
mutta ehkä hienommissa piireissä 
Miten
lyhyillä yöunilla munkkosemme pärjännee, kun vielä
valveilla kukkuu... ja uamukuuvelta nousoo
rukkoilemmaan kun muut vielä korsovvaa
(vanha
rasimäkeläinen verbimuoto kuorsaamista
tarkoittavasta sanasta, olisiko perusmuoto
korsata...)
minä tiällä naputtelen ku paraskii
kielentuntija, hyvvee yötä nyt vuan!
missee
muuten kaikki muut kyläläiset ja muunniikyläläiset
on ku eivät tänne ees muutammoo sannoo laita, myö
muutamat tiällä vuan hupatettaa keskennään.
Kirjottakkoo toisettii tänne ni luajennoo meijän
ympär elonpiiri... (...aika seisoo, nukkuu
tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie, Eino Leino)
Anita |
| Status:
kirjautunut ulos |
|
ulla
korkatsu
Moderator
Izen pidää
katsuo, hebo ei niä!
Viestit: 126
|
Vs: Silda ( 9. marraskuuta 2011, klo
17:32) |
|
Terveh teil
ristikanzag. Anital on juttusuoni sykkiny da
Harril. Tosi hienon näköset nuo lukot. Siitä
suutelemisesta, popuni on pusu - Popusien silda.
Se
muuten täysikuu loskottaa taivahal. Senttäh ei
putillee magavuta. Avoi voi.
Tuolle
karjalankieli asialle pitäis tehä jotain.
Kielikursseilla tuputetaan livviä, vaikka sitä ei
kyllä ole Suojärvellä pagistu. Tiäl juukalaisilla
puhe vähäni livvii vivahtaa. Mutta mieän puhe on
kyllä varsinaiskarjalaa. Frdan Pausuhan se on myös
tämän asian piolella.
Mie jos luen
livvinkielisie kirjoloi, mie ne mieles kiännän
omal karjalal. No olgua rauhas da piemmö vai
kaamosta da poltammo kynttilöitä. Ei mäne
aiguakaan kui tuas alkaa päivä pidentyä da suammo
lisiä valuo.
Mutta sillasta tulee hieno!:)
 
ulla korkatsu |
| Status:
kirjautunut ulos |
|
ulla
korkatsu
Moderator
Izen pidää
katsuo, hebo ei niä!
Viestit: 126
|
Vs: Silda ( 9. marraskuuta 2011, klo
22:57) |
|
Huohkun blotina,
siinä sillalle nimi. Jehkosen Leenan keksimä.
Tarkoittaa joen yli laitettua puuta, mitä ennen
oli karjalassa. Asia pitää tietysti tarkastaa onko
niin. Heippa vain.
ulla korkatsu |
| Status:
kirjautunut ulos |
| | |