Päivi
H
Moderator
Kylätoiminnasa
on voimaa!
Viestit: 88
|
Ulkoilua ja
historiaa (12.
syyskuuta 2011, klo 06:31) |
|
Ulkoilupäivä
Tanssikalliolla
Eilen syksyinen lauantai,
valkeni sateisena ja epävakaana. Aamu takkusi,
soittelin Pirkolle ja saimme kyydin oikein
taksilla Tanssikallion parkkipaikalle. Tuolloin
alkoi sataa navakasti, ketään muita ei ollut vielä
paikalla. Taksikuski ojensi minullekin
ystävällisesti sadetakin peräkontista, kun jätti
meidät keskelle hiljaista metsäaukiota. Huokaus,
mutta olihan sentään sadetakki! Olo oli teennäisen
hilpeä, kun kahlasimme läpimärässä ummikossa,
kanervikossa, sammalikossa, kivikossa jne kohti
historiallista Tanssikalliota ja Nälkäkukkulaa. Ja
löytyihan se hyvien puiden oksille ripustettujen
nauhaopsteiden ansiosta. Mutta onneksi sade
lakkasi pian, ja hiljalleen lähestyviä ääniä alkoi
kuulua lähes joka puskasta. Koolla oli pian lähes
parikymmentä innoksta retkisielua ja yksi koira
ihailemassa maisemia ja sytyttelemässä
nuotiota.
Kiitos Susannan ja Antin,
nuotiopaikalla olivat valmiina kuivat polttopuut
ja makkaratikut. Aamutuntien takkuilu unohtui
nopeasti, kun kaivattu valoilmiö näyttäytyi pilven
raosta.
Tunnelma oli leppoisa, puhkuimme intoa
suunnitlllessamme tuelvia tapahtumia
Tanssikalliolle. Lieneekö nuotion lämpö ja
paistuvan makkaran tuoksu tuonut lisänsä
tunnelmaan?
Kuuntelimme innolla, kun Pirkko
kertoi lapsuutensa muistoja retkistään
metsäpoluilla Tanssikalliolla. Kävelymatka äidin
ja kymmenen lampaan kanssa varhain keväällä
kotipaikalta Viettolasta kulki yli mäen
harjanteen, ohi Nälkäkukkulan ja Tanssikallion
kauas Kamulan taloon. Syksyllä lampaat haettiin
samaa reittiä pois. Myös Pirkon vanhemmat ,siskot
ovat käyttäneet tuota samaa metsäpolkua
kulkiessaan kouluun vanhan Rasimäen Liuhanniemen
taloon. Muistoissa vilahteli myös ne hetket,
jolloin jouduttiin kiireen vilkkaan juoksemaan
piiloon Pörhösen poika, jotka kiusasivat tyttöjä
metsäisellä kolumatkalla. Etsimme tuolloin
käytössä olleita metsäpolkuja- niiden pohjia
löytyi. Polut kelkevat edelleen mäenharjanteella,
ja niitä voi seurata
edelleenkin.
Nälkänurmea emme löytäneet.
Tarina pienstä mökistä siellä on saanut
vahvistusta. Sen hirsikehikon alimmat kerrokset
ovat olleet näkyvissä vuosikymmeniä sitten, mutta
myöhemmin metsätöiden aikana ne ovat kadonneeet.
Sankat vesakot peittävät nyt vanhan metsämökin
paikan Nälkänurmella. Tarina mökissä asuneesta
vanhasta pariskunnasta, joka kuoli mökkiinsä
talven aikana nälkään, kun karhu söi heidän ainoan
lehmänsä on yksi tarina kylän
historiassa.
Levähdyskivi metsäpolun varrella ,
jossa odoteltiin Nurmeksesta asti hevosella
tuotavaa postia jäi etsimättä. Syksyn lehtiä oli
tippunut jo runsaasti ja ne peittivät osittain
maastoa. Varhain keväällä olisi helpompi löytää
Nälkänurmi ja levähdyskivi.
Nälkäkukkula ja
Tasnssikallio ovat oivallinen kohde ulkoilu - ja
retkitapahtumien järjestämiselle, joka tarjoaa
myöskin marjastajille ja sienestäjille
levähdyspaikan. Ympäristö on ainutkertainen ja
upea. Käykääpä paikan päällä katsomassa ja
ihastumassa paikkaan.
Syysterkuin Päivi
PS. Jos joku on kuullut vaikkpa
isovnhempiensa, sukulaisten, tai naapureiden
kertovan juttuja liittyen Nälkäkukkulaan tai
tanssikallioon - kirjoitelkaa niistä
minulle.Elämää ja tapahtumia on ollut jo
1800-luvun lopulla, jolloin oli olemassa mökkejä,
maamökejä tuolla mäenharjanteen kupeella. Näistä
ei ole piirretty karttoihin tai kerrottu
historiankirjoissa.
Osa vanhan Rasimäen
taloista on kadonnut, uusi kylätaajama/asutuskylä
Rumojoen varrella säilytti saman nimen Rasimäki.
Muistoja kylän vanhan ja uuden osan välisestä
toiminnasta olisi myös hyvä kuulla.
Kirjoittele
paivi.harkin(at)gmail.com
|
 Status:
kirjautunut ulos |
| | |